Kävimme koulusta katsomassa poroerotuksia eli tapahtumaa, jossa erotetaan eloon jäävät porot teuraaksi menevistä. No sinänsä kun näin miettii eihän se kovin kivalta kuulosta, mutta niin se poronhoito ja kasvatus toimii.
Ensin näimme kuinka poromiehet seurasivat että mikäkin vasa seuraa mitäkin vaadinta eli emää. Poro vasoilla oli kaulassaan laput joissa oli numerot ja näin pystyttiin katsomaan että vasa numero se ja se seuraa tätä emää, jonka omistaa tämä poromies. Numero merkittiin muistiin ja kirjoitettiin kuka sen omistaa.
Sen jälkeen porot ajettiin pienempään tilaan. Mekin saimme auttaa siinä kävelemällä rauhassa peränurkasta kohti veräjää, josta porot menivät seuraavaan aitaukseen. Sieltä osa poroista erotettiin mustan pressun tai jätesäkkien avulla toisistaan ja ohjattiin kohti kirnua eli pientä ympyrän muotoista aitausta, jossa varsinainen erotus tapahtui.
Ensimmäisenä poromiehet ottivat suurimmat hirvaat pois, sillä ne saattoivat käydä ärhäkkäiksi. Niillä oli myös suurimmat ja hienoimmat sarvet.
Seuraavaksi poromiehet alkoivat ottaa kiinni muita poroja. Mekin pääsimme kokeilemaan porojen kiinni ottoa. Me pääasiassa otimme kiinni vasoja, niillä ei ollut niin paljon voimaa kuin aikuisilla poroilla. Vasat otettiin kiinni sarvista ja niitä pidettiin niin kauan paikallaan kuin poromiehet kävivät katsomassa niitä. Jos sillä oli lappu kaulassa ne katsoivat muistiinpanoistaan kenen poro se on ja sille tehtiin korvamerkit. Sen jälkeen tuli toinen mies joka laittoi sille piltan korvaan eli sellaisen metallisen korvamerkin ja sitten se vietiin aitaukseen josta porot lähtivät teuraaksi. Poromiehet ottivat niitä poroja kiinni, jotka päästettiin takaisin luontoon ja niille annettiin loislääke.
Kommentit
Lähetä kommentti